Jalkapalloa jalkapalloa

Viimeiseen muutamaan päivään on mahtunut paljon jalkapalloa. Viime sunnuntaina käytiin isolla porukalla Atlético Madridin pelissä Vicente Calderónilla ja tiistaina oli vuorossa Real Madridin peli Santiago Bernabéulla. Niin ja huomenna on suunnattava katsomaan paikallisjoukkuitten kamppailua johonkin baariin.

Vicente Calderón

Atlético vs Sevilla

Santiago Bernabéu

Real Madrid vs Alcoyano

Tällä viikolla täytyy myöntää että väsymys ja kouluhommat on vieny voiton tästä Erasmuksesta. Joulu ja sitä mukaan esseitten deadlinet lähestyvät uhkaavasti. Onneksi ensi viikolla saan huilahtaa arjesta reissussa. Eiköhän uudella energialla jaksa taas painaa! :)

Es que estoy cansada...

Olen kuullut itseni sanovan tuon lauseen jo liian monta kertaa tällä reissulla ja olen miettinyt miksi täällä väsyttää paljon enemmän kuin Suomessa, vaikka siellä opiskelujen ohessa teen myös töitä. Tällä viikolla toisen vaihtarikaverin avustuksella tajusin sen että täällä energiaa syö paljon enemmän keskustelujen ja tuntien seuraaminen vieraalla kielellä ja tietysti oma osallistuminen. Onneksi Erasmus sisälläni jaksaa kuitenkin lähteä aina pyydettäessä, joten vielä väsymys on selätetty. :)
     Tällä viikolla koin melkoisesti ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun läppäri ei suostunut enää käynnistymään. Paniikki! Sittenpä maanantaina vein koneeni Corte Inglésin tietokone klinikalle korjattavaksi. Siellä se sai hellää huolenpitoa neljä päivää ja kone korjaantui; mikä parasta korjauksen hinnaksi tuli vain 65 euroa ja kaikki tiedostot olivat tallessa. Tuli taas muistutus ettei pitäisi iloita liian aikasin; nyt temppuilee läppärin laturipiuha.... Tämä on kirottu. Onneksi hetken kiroilu suomeksi, espanjaksi ja englanniksi korjasi tämän ongelman :D
    Niin loppuun jotain positiivistakin :) Kävin äitini kanssa sunnuntaina katsomassa aivan mahtavaa flamencoa paikassa nimeltä Corral de la Morería (lisätietoja täältä). Toisena ilonaiheena on nopeasti lähestyvä Barcelonan matka! Niin ja vielä se että saan lisää Suomi-vieraita joulukuussa! Tietysti unohtamatta saamiani ruokatuliaisia; ruisleipä ja piparisuklaa se vaihtarin tiellä pitää.

PS. Madridilaisittain tämä olisi Eh que estoy cansao; onneksi tuo puhetapa ei ole tarttunut :)

Syksyn tuulet

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat menneet ohi ihan hujauksessa. Tähän aikaan on mahtunut tavallista vaihtariarkea opiskeluineen, kavereiden kanssa henkailua ja juhlia sopivassa suhteessa. :) Toki tärkeimpänä vierailijan odotusta!
      Tällä viikolla oli Huelga General eli Espanjan laajuinen lakko, joka tarkoitti minimi julkista liikennettä, liikkeitä oli suljettuna ja ihmisiä parveili keskustassa. Vasta illalla uskaltauduin ulos katsomaan mitä kaupungista oli jäljellä mielenosoitusten jälkeen. Graffitteja ja flaijereita lukuunottamatta kaikki oli vielä ennallaan, onneksi.
     Kuinka vaikeaa onkaan näyttää uutta "kotikaupunkia" kun ei itse enää muista mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä siellä onkaan. Tänään uutena kohteena minullekin oli Pradon taidemuseo, jossa vietettiin useampi tunti ihmetellen toinen toistaan synkempiä maalauksia. Muuten päivä kului kaupungin katuja kävellessä ja pöllistelemässä. Huomenna edessä Rastro, näköalapaikkoja, synttäri yllätys ja muuten vain turisteilua. :)
   
      

Kuvat Pradon sivuilta:
 http://www.museodelprado.es/en/the-collection/what-to-see/3-hours-in-the-museum/vista/1/#obra1374

    Syksy on tosissaan tekemässä tuloaan myös tänne; lehdet ovat jo aivan keltaisenoransseja ja kylmät vesisateet ovat toistuvasti muistutelleet kelien viilenemisestä. Vielä pitää nauttia kun lämpötila kohoaa päälle 10 asteen iltapäivisin, kohta se on muisto vain. Toisaalta kirpsakan aurinkoiset aamut olisivat tervetullutta vaihtelua tähän harmauteen :)

Puolivälin krouvi

Tänään huomasin että olen ollut täällä 12 viikkoa ja samaiset 12 viikkoa on vielä edessä ennen koti Suomeen paluuta. Ehkäpä nyt on hyvä aika muistella vähän taaksepäin ja samalla kertoa siitä mitä olen oppinut ja havainnut täällä.
       Ensinnäkin täytyy sanoa että alun epätietoisuuden tuska on melkoisen hyvin hälvennyt. Toki aluksi kaikki oli hyvin erilaista totuttuun nähden ja aivan arkisten asioiden hoitaminen oli työlästä ja vaati opettelua. Nyt olen löytänyt viikkoihin ja päiviin hyvän rytmin. Ja mikä parasta, ei sillä nyt ole niin väliä tiedänkö ensi viikon asioista mitään, hitot voi olla että lähden tänään ulos vaikken niin ollutkaan ollenkaan ajatellut!
Sananen havainnoistani ( huom. ehdottoman subjektiivisia kokemuksia!) espanjalaisista ja erityisesti madridilaisista.

• Joka paikassa on paljon poliiseja, kerjäläisiä ja "Compro oro" -tyyppejä.
• Ihmiset tykkäävät kulkea leveässä rintamassa hitaasti ja pysähdellä jutustelemaan aivan keskelle kulkuväyliä. 
• Madridilaisten ehdoton ykkös urheilulaji on metroon ja cercanías juniin juokseminen hiki päässä naama punaisena. Seuraavahan tulee viikolla  2-10 minuutin päästä. 
• Kaikenlaiset älypuhelimet ovat aina käytössä, puhelimeen puhutaan kovaa ja kaikissa tilanteissa. Yleensä pelataan myös peliäänet päällä.
• Metrossa ihmiset tuijottavat, mikä saa suomalaisen pohtimaan; onko minulla ruokaa naamassa, räkä poskella, meikit sutussa tai hiukset pyllyllään... Voi sitä itsetietoisuuden määrää ennen peiliin vilkaisua!
• Lisäksi metrot ja junat ovat aamu-uni, päiväuni ja iltauni kuljettimia. 
• Ihmiset syövät lounasta noin klo 13.30 ja 16 välillä ja illallista puoli yhdeksästä eteenpäin. 
• Jos joku yrittää puhua sinulle englantia, on parempi pysytellä espanjassa, sillä ei siitä englannista ainakaan saa selvää. 
• Olut on aina hyvä juoma, niin yhdeltä yliopiston ruokalassa kuin iltaa istuttaessa. 
• Aina täytyy sanoa ¡Perdón! vaikka vain hipaisisi ohikulkijaa.

Tunnelmat tällä hetkellä? Fiilis on hyvä!